PM-kisat, tuomarina Piritta Pärssinen. Ja pisteet oli tiukassa ;)

Paikkamakuu 8½
Seuraaminen 8½
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 7½
Liikkeestä seisominen 9½
Nouto 9½
Kaukokäskyt 10
Estehyppy 9½
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 180 pistettä, luokkavoitto ja TK2.

Tuomarina Pauli Härkönen.

Paikkamakuu 9½
Seuraaminen taluttimetta 8½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 182½ pistettä, KP ja luokkavoitto ;)

Rini aloittelee ilmeisesti vähitellen juoksua, vähän poissaoleva oli neitonen tänään, vaikka pisteitä ihan kivasti kertyikin. Toivottavasti jaksaisi nyt pihdata vielä jokusen viikon, että ehdittäisiin käydä pm-kisoissa vielä kahden viikon päästä.

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½
Liikkeestä maahanmeno 9½
Luoksetulo 8½
Liikkeestä seisominen 10
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä 191½ pistettä, KP ja luokkavoitto!

Paikka: Pieksämäki
Aika: 7.6.08
Tuomari: Wenche Eikeseth, Norja
Arvostelu:
Feminine, good type with good proportions in body but could have much stronger bone. Well-set, light ears. Feminine head. Good neck and well-placed shoulder. Good body, strong topline. Good hindlegs with high hocks. Excellent coat and colour. Moves well.

Tuloksena NUO-H.

Paikka: Iitti
Aika: 31.5.08
Tuomari: Leni Finne
Arvostelu:
Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Hyvä kuono-osa. Aavistuksen loiva otsapenger. Hieman kevyet korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Hyvät etukulmaukset, oikeanmallinen rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Oikea askelpituus. Ulkokierteiset kintereet. Hyvin löysä edestä.

Tuloksena NUO-EH, NUK-1.

Paikka: Joensuu
Aika: 18.5.08
Tuomari: Ove Germundsson, Ruotsi
Arvostelu:
Tik av bra modell, välskuret huvud med bra detaljer. Utmärkt hals, stark rygg. Skulle önska bättre vinklar ngt grunt i fronten. Skulle vara stabilare fram. Behöver mer tid.

Tulos NUO-EH1, NUK-1.

Paikka: Joensuu
Aika: 17.5.08
Tuomari: Paula Heikkinen-Lehkonen
Arvostelu:
Hieman pitkärunkoinen riittävän vankka nuori narttu. Hiukan kevyt kuono. Kevyet korvat. Erinomainen ryhti. Kiinteä suora selkä. Hyvät raajojen kulmaukset. Yhdensuuntaiset liikkeet. Erittäin kaunis turkki ja väri. Erittäin reipas, iloinen käytös. Hyvin opetettu esiintyminen.

Tuloksena NUO-EH1, NUK-1.

Tuomarina Mauri Pehkonen.

Paikalla makaaminen 10x3 = 30
Seuraaminen taluttimetta 8x2 = 16
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0x2 = 0
Luoksetulo 8x3 = 24
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10x2 = 20
Noutaminen 6x2 = 12
Kauko-ohjaus 0x3 = 0
Estehyppy 10x2 = 20
Kokonaisvaikutus 8x1 = 8

Yhteensä 130 pistettä, III-tulos.

Vuoden 2008 näyttelyturnee on aloitettu seuraavasti:

Paikka: Juuka
Aika: 1.3.08
Tuomari: Elena Ruskovaara
Arvostelu:
Erittäin feminiininen, tässä karvassa ja kehitysvaiheessa vielä keveänoloiselta vaikuttava reipas narttu. Hyvä luusto ja kootut käpälät. Tarpeeksi kootut mittasuhteet. Otsapenger voisi olla hiukan selvempi, muuten moitteeton pää. Ilmeikkäät korvat. Hyvä takaosa. Hieman edesasettunut etuosa, vielä litteä runko. Hyvä ulottuvuus sivuaskeleessa, erittäin ryhdikäs ja reipas esiintyjä. Teinityttö, joka tarvitsee aikaa. Erinomaisesti harjoitettu näyttelyyn.
Tulos: JUN-EH, JUK-2

Tuomarina Anne Nokelainen.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen hihnassa 8
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno 9½
Luoksetulo 10
Seisominen 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 178 pistettä, ykköstulos, TK1 ja vielä kaupanpäällisiksi sijoitus 2! Ensi kerralla siis avoimeen luokkaan kisaamaan. Tästäkin kokeesta lisää kotisivujemme treeniblogissa!

Tuomarina Marko Puranen.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen hihnassa 8
Seuraaminen taluttimetta 7½
Maahanmeno 9
Luoksetulo 8½
Seisominen 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8½

Yhteensä 176 pistettä, ykköstulos ja sijoitus 4. Lisää luettavissa kotisivujemme treeniblogista!

Mamma on ihan überlaiska, kun se ei ole viitsinyt päivitellä mun lj:n blogia! Kyllä se ahkerasti päivittelee meidän kotisivuja, mutta nih, ei se tänne enää mukamas jaksa kirjoitella. Nytpä tein sille selväksi, että mie en mihinkään suostu, ennen kuin blogiin alkaa päivittyä mun kuulumisia. Onhan se nyt väärin, että edellinen päivitys oli marraskuun puolivälissä!

Nonih. Mistä alkaisin?

Joulu oli ja meni. Joulun alla tapahtui kummia juttuja, kun ensin mentiin mamman porukoiden kotiin, oltiin siellä yksi yö (mamma ei muuten sinä yönä nukkunut ollenkaan, mitä minä vähän ihmettelin) ja sitten mamma aamuvarhaisella jätti mut yksin aittaan! Se itku kurkussa mulle jotain tillitteli, ja mun piti pää kallellaan sitä katsella, että mitäs siinä tihrustat. Karu totuus valkeni mulle vasta illalla, kun mummo tuli mun seuraksi, eikä mammaa kuulunutkaan kotiin! Minua tilanne niin paljon ihmetytti, etten oikein osannut siihen suhtautua. Yö ilman mammaa oli hiukan yksinäinen.

Noh, seuraavana päivänä olin jo hyväksynyt julman kohtaloni. Myöhään iltapäivällä mamman äiti tuli aittaan ja puheli mulle jotain mammasta. Jotain sellaista, ettei mamma tullutkaan tänään vielä kotiin. Minun piti vähän taas päätäni kallistella ja ihmetellä, mitä se tällainen puhe on. Sitten ovella taas kolistiin ja mun piti puhisemalla vahtia. Hetki mulla meni tajuta, että sehän oli kuin olikin mamma! Voi sitä iloa, mamma tuli kotiin! Se käveli jotenkin jäykästi ja makoili parina ensimmäisenä päivänä aika paljon sängyssä niin kuin aiemminkin, mutta nyt se pääsi sentään ulos, eikä sen tarvinnut kyykkiä vähän väliä. Mamma kertoi mulle, että sen selkä oli nyt leikattu ja kunhan haava parantuisi, niin me päästäisiin taas touhuamaan kaikkea kivaa. Ihmejuttuja mamma jutteli.

Joulun alla meillä kävi paljon vieraita. Kumppatäti tuli Mallan ja Miinan kanssa, sitten oli Yanhe-täti Mion ja kissin kanssa. Mulla ja Mallalla oli pitkästä aikaa huippukivaa, kun me riehuttiin ja painittiin kahdestaan. Mamman ja kumppatädin piti jo välillä toppuutella, että pitäisi välillä rauhoittua. Meillä oli kivaa!

Joulupukki toi mulle paljon leluja ja herkkuja. Olin ollut kiltti, nih! Sain mm. pitkän vetoköyden, aktivointipullon, hirven lonkkaluun, koirankeksejä. Sanotaan, että kovat paketit on kivoja, mutta rohkenen olla eri mieltä. Mun isoimmassa kovassa paketissa oli noutokapula, joka painoi ainakin kilon. Mun mielestä se noutokapula oli tylsin juttu. Kysyin mammalta, että eikö meillä niitä kapuloita ole jo tarpeeksi, mutta mamma väitti, että ei ne aiemmat riitä mihinkään.

Uusi vuosi vietettiin kumppatädin ja Yanhe-tädin luona. Olipa lystiä riehua Mallan ja muiden kanssa! Mulla oli niin hauskaa, etten paukkeelle jaksanut korvaani lotkauttaa.

Mamma lunasti lupauksensa jo ennen uutta vuotta ainakin ulkoilun suhteen. Pääsin pitkästä aikaa pitkille lenkeille. Musta oli kiva viipottaa pitkin maita ja mantuja, ja mammakin näytti nauttivan ulkoilusta. Tosin ilo oli lyhytaikainen, sillä heti, kun lähdettiin uuden vuoden jälkeen omaan kotiin, mamma alkoi köhiä ja räkiä ja sitten se makasi taas puoli viikkoa sängyssä. Kun köhiminen ja räkiminen väheni, se lähti mun kanssa taas pitkille lenkeille.

Vähitellen ollaan käyty myös tekemässä jotain fiksua. Mamman mielestä toko on fiksua, mun mielestä se on vaihtelevasti tyhmää ja jotakuinkin kivaa. Tykkäisin jostain paljon vauhdikkaammasta lajista (kuten agilitystä, josta kuulette kohta lisää!)

Käytiin välissä jo Jyväskylässäkin, siellä oli kivaa! Pääsin käymään eläinkaupassa ja sain valita sieltä itselleni uuden lelun! Valisin vinkupallon, joka onkin nyt mun paras lelu. Mammalla oli se samana päivänä lenkillä mukana ja riehuin palloni kanssa ihan itsekseni. Niin, enkä tullut mamman luokse palloa tuomaan, vaikka se kovasti yritti maanitella. Pallo on mun!

Jyväskylän reissun jälkeen tultiin kotiin ja viime viikolla mamma huiteli jo maailmalla ilman mua. Ihme liiruaja on siitäkin tullu. Paljon se touhuaa mun kanssa, mutta sitten se aina aamuisin selittää lähtiessään, että sen pitää käydä koulua, jotta se voi jatkossakin ostaa mulle ruokaa. Mie en täysin ymmärrä, mitä se tarkoittaa, mutta jos sillä on jotain tekemistä ruuan kanssa, sen täytyy olla jotain hyvin tärkeää.

Viikonloppuna mulla oli huisin kivaa! Mamma ajeli mun kanssa jonnekin ihan metsään, ja metsän keskellä oli halli. Hallissa oli agilityesteitä! Olihan mamma koko viikon puhunut, että me mennään lauantaina agiliitämään, mutta en mie ollu ymmärtäny, että se olisi jotain niin hauskaa! Ensimmäisenä kokeiltiin pöytää, ekalla kerralla ihmettelin vähän, että mikä juttu tää on, kun pöydälle pitää hyppiä. Sitten, kun tajusin, että tähän juttuun liittyy hyppiminen (jota muuten tätä nykyä rakastan), niin täähän on huippuhauskaa. Mamma haukkoi henkeään, kun loikin parin metrin surmanloikkia pöydälle. Kerran rymähdin ryminällä ja rytinällä pöytää vasten, kun erehdyin hiukan etäisyyksissä, mutta sehän ei mua haitannut lainkaan! Minä aloin heittää hyrrää ja riehua niin, että meidän kanssatreenaajatkin kääntyivät katsomaan, mikä ihme mulle tuli. Mamma vaan naureskeli ja selitti, että mulla on kivaa.

Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä. Mamman mokoma oli niin hidas, ettei se pysyny mun perässä. Yritin sille sanoa, että mee nyt ämmä tieltä, kun mie tässä pujottelen, mutta siinä se vaan kätensä kanssa heilui edessä. Mutta kun kädessä oli makkaraa, niin annoin anteeksi, tämän kerran. Onneksi mamman toiminnot alkoivat hiukan nopeutua, kun se aikansa sai harjoitella, joten loppua kohti sain pujotella jo ihan rauhassa ja sain makkaraa. Nam nam!

Mamma huokaili ääneen, että mitähän puomista tulee. Minä katselin ihmeissäni, kun sellainen lauta laitettiin mun ihanaa pöytää vasten. Me mentiin laudan luo ja mun piti tarkkaan katsella, että mikä ihmeen juttu tää on. Mamma ohjasi mut silleen, että etutassut koskettivat laudan reunaa. Sain siitä makkaraa! Sitten tajusin, että hei, laudalle koskeminen ja sillä käveleminen on hyvä juttu ja siitä saa makkaraa. Mamma sai rauhassa roikkua perässä, kun minä pistin painaltamaan! Lautaa pitkin oli kiva juosta pöydälle, mamma antoi pöydällä makkaraa ja sitten tultiin lautaa pitkin alas. Wuhuu! Miusta olisi alastullessa ollu paljon kivempi istua laudan yli maahan, mutta mamma ei antanu siitä makkaraa. Ihmenipottaja. Lopulta mamma ohjasti mut aina seisomaan alastulolla, se olikin paljon hienompaa.

Viimeisenä oli isoissa esteissä vuorossa A. Mamma nosti mut ensin alastulolle, ja sain itse kipitellä askelmat alas. Ja sain taas makkaraa! Siinä vaiheessa olin jo hokaissut, että A on muuten myös yksi maailman paras juttu. Seuraavaksi kokeiltiin koko A:ta. Mamma - se kömpelys - ei osannu mua ohjastaa, joten karkasin hihnasta ja loikkasin puolimatkassa ylös pois A:lta, koska tottakai haluan makkaraa myös ylös kiipeämisestä. No ei herunut makkaraa! Mun piti sitten aloittaa alusta, ottaa kunnolla vauhtia ja kiivetä ihan A:n huipulle ja tulla alas. Siitä mamma kovasti kiitteli ja palkitsi avokätisesti makkaralla. Jippii! Toisella kerralla menin jo vauhdilla A:n yli makkaroitani hakemaan. Meidän ohjaaja sanoi sen jälkeen, että meidän pitää mennä tekemään jotain muuta, kun A on meille näin helppo!

Siirryimme pienelle puolelle. Edessä oli hyppyjä, ja mulla - tiedättehän - oli sellainen ilme naamallani, että muuten tiedän tasan, mitä täällä tehdään. Vaan huomasinpa muuten senkin, ettei mamma tiennyt yhtään, mitä oli tekemässä, joten se antoi mahdollisuuden pienelle kujeilulle. Mamma lähti juoksemaan ja käski hypätä, minä hyppäsin ekan puomin yli, mutta juoksin toisen ohi mamman luo. Sitten otin oikein viattoman ilmeen naamalleni ja nautin kovasti, kun ohjaaja antoi mammalle noottia sen käytöksestä. Kerrankin näin päin! Uudella yrityksellä annoin mammalle armoa ja hypin molemmat hypyt, hyppiminenhän on huippukivaa!

Seuraavana oli vuorossa putki. Taas näin mahdollisuuden pienelle soveltamiselle. Kun hyppiminen on kivaa, niin aattelin sitten, että tokihan olisi muuten paljon kivempaa hypätä joko putken yli tai sen päälle sen läpimenemisen sijaan. Mamma ei ollu samaa mieltä. Mamma jätti mut lopulta putken toiseen päähän ja meni itse toiseen ja oli käsi tyrkyllä putken toisessa päässä, että tule makkaraa syömään. Minähän en muuten makkaroista kieltäydy! Tulin kiltisti putken läpi pariin otteeseen ja hyvin sujui. Vaan kun mamma yritti ottaa putkea hyppyjen kanssa, niin hyppäsin taas putken päälle. Lälläslää! Sitten, kun mamma oli menossa takaisin alkuun, karkasin putkelle taas ja menin läpi, jotta saisin makkarani. Mamma sanoi, että se ei oikein aina ymmärrä näitä mun aivoituksia. Mun mielestä mun aivoitukset on täysin loogisia.

Putkelta siirryimme renkaalle. Rengas oli ensin matalalla, joten hyppäsin sen läpi kiltisti. Vaan kun nostivat korkeammalle, katsoin parhaimmaksi vaan juosta sen ali. Ehhehee! Sitten mamma keksi laittaa makkarakätensä renkaan läpi, joten sitten oli pakko hypätä taas renkaan läpi. Rengas oli kiva!

Viimeisenä oli vuorossa pussi. Yritin uudelleen kokeilla, että eikö tää pussi muuten olisi kans aika kiva, jos sen yli hyppäisi tai jos sen päälle hyppäisi. Mamma ei vieläkään arvostanut mun kekseliäisyyttä, se mokoma niuho. Sen piti taas mennä toiseen päähän mua vastaan ja kutsua mua pussin läpi. Minähän tulin makkaran ihanaisen tuoksun leijaillessa pikkuiseen nenääni. Teimme taas pari kertaa, viimeisellä kerralla mamma ei enää pitänyt kangasta ylhäällä. Kun pussin läpi oli silti tultava, vaikka katto oli matalalla, mun oli ryömittävä. Mamma nauroi mulle, kun tulin ryömien ulos. Oliko mun suoritustavassa jotain vikaa vai?!

Agility oli kivaa, joten sanoin mammalle, että voitais unohtaa ne tokojutut ja keskittyä vaikka agiin, joohan? Mamma lupasi, että lähdetään agilitaamaan heti, kunhan päästään treeniryhmään. Höh, mie haluan esteille nyt heti!

Treenien jälkeen lähdettiin Kiteelle, jossa kerrankin joku ymmärsi, että olen nälkää näkevä pieni lapsukainen. Mamma siunasteli seuraavana päivänä, että olin paisunut muka kolminkertaiseksi. Pöh! Mamma voisi aina välillä katsoa itseään peilistä ja miettiä, kumpi meistä kahdesta on se paksukainen. Minä sain vatsaani täytettä, kun esitin oikein nälkäistä ja kärsivää. Tiedättehän, ei kukaan osaa vastustaa mun ihania silmiä ja upeaa olemusta. Herätänhän aina ihastusta, minne tahansa menenkin!

Hullun söötti unituhveli oli tänään kehissä Jyväskylässä. Tuhannesti kiitoksia Pauliinalle Rinin esittämisestä!

Aika ja paikka: 17.11.07 Jyväskylä
Tuomari: Jaana Hartus
Arvostelu:
Erittäin hyvä tyyppinen, mittasuhteiltaan oikea, lupaavaluustoinen nuori narttu. Hyvä pää. Kaunis kaula. Erinomainen runko ikäisekseen. Kulmaukset ok, liikkuu hieman jäykästi takaa. Hyvä karva.
Tulos: JUN-EH, JUK-3

Mulla oli kaksi kaveria viime yönä kylässä, kun niiden mamma oli yövuorossa töissä. Mulla oli hauskaa, tietenkin, ainakin siihen saakka, kunnes kuvioihin tulivat mukaan ruoka ja mun rakkain lelu: Heikki-serkku.


Raialla ei ollut ikävä kotiin: se ryösti välittömästi mun solmuluun ja teki olonsa vähän liiankin kotoisaksi (se oli sitä mieltä, että lattialla oleva patja on sen, eikä mulla oo asiaa sinne)!


Oliviakin viihtyi ihmeellisen hyvin, se ei tavallisesti tykkää olla meillä eikä mun seurassa.


Pikkupaholainen Mäntylää valloittamassa


minä: Kuules kersa, tää on sit mun lukaali, ja täällä määrään minä. Tuliko selväksi?
Raia: Katotaanko?!


Rinin luut maistuu hyvälle!


Liian kuninkaallinen syödäkseen luuta lattialla

Meillä oli silti riehuhauskaa!

Näistä on kettuiltu mammalle viikkokausia, mutta nyt ne on viimein julkaistu. Toistaiseksi niitä ei löydy käyttämällä hakukoneita, ne ovat edelleen keskeneräiset jaardijaardijaa, mutta:

www.freewebs.com/nattynapkin

Olimme Rinin kanssa tekemässä sen debyyttimme tokokentillä viimein virallisesti. Tuomarina Tuire Marjamäki-Askolin, joka noudatti kohtuullisen tiukkaa linjaa, mutta oli oikein mukava ja reilu.

Tulosrivi näyttää tältä:

Luoksepäästävyys 10x1= 10
Paikkamakuu 10x3 = 30
Seuraaminen taluttimessa 8x2= 16
Seuraaminen taluttimetta 7x4 = 28
Liikkeestä maahanmeno 9x2 = 18
Luoksetulo 9½x3 = 28½
Liikkeestä seisominen = 9½x2 = 19
Estehyppy 9x2 = 18
Kokonaisvaikutelma 9x1 = 9

Yhteensä 176½ pistettä ja ykköstulos!

Koottujen selitysten vuoro :)

Luoksepäästävyydessä ja paikkamakuussa ei oikeastaan ole kommentoitavaa. Paikkamakuu oli Rinille muita koiria haasteellisempi, kun mun piti kenottaa kaksinkerroin siellä maneesin toisessa päässä selän takia.

Mua ei kokeeseen mennessä jännittäny mikään muu kuin seuraamiset. Rini oli meidän viimeisissä treeneissä (n. viikko ennen koetta) sitä mieltä, että seuraaminen on syvältä, eikä se jaksa siihen keskittyä. Koepaikalla Rini oli ihan into piukeana taas, eikä sillä ollu ekaan tuntiin minkäänlaisia korvia kuunnella, mitä sille sanoin. Omaan suoritusvuoroon mennessä korvat olivat tulleet jotakuinkin takaisin, mutta Rini noudatti ilopillerin elämänvakaumusta, eikä jaksanut ottaa pulttia mistään. Siihenhän me pyrimmekin: että koiralla on hauskaa, koska se on koko jutun suola.

Hihnassa seuraamisessa Rinillä oli tosi hyviä seuraamispätkiä, mutta intoa oli edistämiseen saakka. Ekan pysäytyksen jälkeen Rini korjasi perusasentonsa, mutta sen jälkeen se aatteli, ettei maksa vaivaa :) Rini edisti hiukan koko seuraamiskaavion ajan, ainakin täyskäännös oli melko väljä. Silti saimme kivat pisteet!

Vapaana seuraamisessa tuli huomattua, ettei toko oikeasti ole tosikkojen laji, koska me tarvittiin sitä huumoria oikeasti tänään. Rini käveli melkein koko oman mittansa verran mun edellä, mikä teki vasemmalle kääntymisestä pikkuisen vaikeaa. Rini ratkaisi homman jatkamalla eteenpäin, kun mie käännyin. Rini katsoi mua ihan ihmeissään, tajusi sitten virheensä ja esimerkillisenä tokokoirana korjasi virheensä tulemalla takaisin vasemmalle puolelle heittämällä hyrrää. Pieni pätkä seuraamista meni ihan hyvin. Sitten piti juosta. Sepäs se Rinistä vasta kivaa olikin! Rini pomppi ihan onnessaan mun vierellä, loikat taisi olla mun pään korkeudella. Perusasennoista ei ollut tietoakaan, kun se istui vinossa mun edessä. Tuomarilla riitti onneksi (ehkä omasta kokemuksesta?) huumoria meidän suoritukselle, ja saatiin ihan hyvät pisteet vapaana seuraamisestakin.

Liikkeestä maahanmenosta koira olisi ansainnut kympin. Mie mokasin käskynannossa: annoin käskyn paljon kovemmalla äänellä kuin millä olin aiemmat antanut, ja siitä tuomari sakotti yhden pisteen.

Mun olis tehny mieli nauraa, kun tuomari sanoi meidän luoksetuloa vauhdikkaaksi. Sehän ei siis ollut vauhdikas laisinkaan. Puolikas piste meni eteen istumisesta, kun Rini jäi aika kauas.

Liikkestä seisominen olisi ollut kympin suoritus, jos Rini olisi istunut sivulle vähän nopeammin.

Estehyppy meni hienosti, taas meni pisteitä, kun Rini odotutti taas ennen kuin suvaitsi laskea söpön aussiepyllynsä maahan.

Kokonaisvaikutelmasta saimme yhdeksän. Tuomari piti Rinin työskentelystä ja innosta tehdä, mutta ei voinut antaa täysiä pisteitä, kun seuraamisissa meillä oli se paikka niin hakusessa. Mutta heti, kun se paikka-asia saadaan kuntoon, niin saadaan häneltä kymppi yleisvaikutelmasta :)

Mie oon ihan onneni kukkuloilla. Emmepä olisi kovin paljon paremmin voineet korkata meidän tokouraa, kun Rini sijoittui pisteillään kolmanneksi! Miimi ja Pami sijoittuivat 180 pisteellä toiseksi kunniapalkinnon kera, ja suuri ilo oli, kun naro ja Miina saivat upean ykköstuloksen 182:llä pisteellä ja heillekin kunniapalkinto mukaan kotiin! Onnea! Me pokattiin aika upea kolmoisvoitto!

Minun ja Rinin menestys ei suinkaan päättynyt siihen. Saimme vielä P-K:n Kennelpiirin kunniapalkinnon pokaalin muodossa, kun olimme parhaiten sijoittuneet ensikertalaiset! Ei voinut kuin mykistyä, ei sitä voi uskoa oikein vieläkään. Fiilis on aivan mahtava ja mie leijailen taas täällä jossain pilvien tasolla... :)

Huomenna menen ortopedille selvittämään selkävaivaa, ja jos se nyt kallistuisi sinne leikkauksen puolelle, niin ihan hyvä tulisi. Rinillä ei ole nyt edessä tälle vuodelle kuin kaksi näyttelyä, uusiin kokeisiin en ole uskaltanut ilmoittaa, kun ei tiedä, miten tän selän kanssa käy. Mutta heti, kun ollaan taas kunnossa, lähdetään uudestaan kisaamaan! Luultavasti tämän vuoden puolella emme enää pääse rientoihin mukaan, mutta toivottavasti sitten heti ensi vuoden alusta.

Nyt, kun on jotakuinkin toivuttu näyttelymatkasta, on aika päivitellä tuloksia. Erikalle vielä kertaalleen tuhannet kiitokset Rinin esittämisestä!

Aika: 27.10.07
Paikka: Lahti
Tuomari: Zvi Kupferberg, Israel
Arvostelu:
Correct size, border type, flying ears. Soft topline, french front, correct chest. Correct coat, good movement.
Tulos: JUN H

Ihana koe, jota jännitin ihan älyttömästi. Onneksi paikan päällä jännitys katosi kokonaan, joten pääsi reippaasti ja rennosti tekemään. Rinin upea pisterivi meni seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10x1 = 10
Paikalla makaaminen 8x3 = 24
Seuraaminen kytkettynä 9½x2 = 19
Seuraaminen taluttimetta 9½x4 = 38
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10x2 = 20
Luoksetulo 10x3 = 30
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0x2 = 0
Estehyppy 10x2 = 20
Kokonaisvaikutus 10x1 = 10

Yhteensä pisteitä siis 171, ykköstuloksen sillä olisi virallisissa kokeissa saanut. Rini oli 11 koirakosta neljänneksi paras! Suurin ilonaihe olivat seuraamiset: seuraaminen sujui niin upeasti, että palkkaamiset ihan unohtuivat. Puolikkaat pisteet menivät edistämisestä: Rini jäi puoliksi mun eteen istumaan aina, kun liike piti pysäyttää.

Paikkamakuusta lähti kaksi pistettä, kun Rini tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon. Neidin huomio oli hommiin ryhtymisen aikaan jossain ihan muualla, joten se ei ollut kuulevinaankaan ekaa käskyä. Kauhua aiheutti paikkamakuussa vielä se, että Rinin vierestä lähti jackrussellinterrieri hirveällä vauhdilla mammansa perään. Rini katsoi koiraa ihan ihmeissään ja katsoi sitten mua: "saako noinkin tehdä? Saanko miekin tulla?!" -ilmeellä. Jännitin vielä vähän lisää, kun toisella puolella labris nousi sitten istumaan terrierin lähdettyä, se vinkui koko ajan, nousi seisomaan, lähti tulemaan vastaan, mutta pysähtyi. Rini pysyi kuitenkin paikallaan, välillä se vaihtoi levottomana kylkeä, mutta yhtä kaikki pysyi paikallaan.

Liikkeestä seisominen meni tänään nollille, kun Rini päätti seisomisen sijaan mennä maahan. Käskynannossa saattoi mulla olla ongelmia, en yhtään muista, muistinko sanoa käskyn iloisesti ja kevyesti. Seisominen on kuitenkin helpompi opettaa varmemmaksi kuin ryhtyä tässä vaiheessa itkemään seuraamisia. Nyt pitää vaan seuraamista vahvistaa edelleen runsailla nameilla ja jatkaa samaan malliin.

Luoksetulo olisi voinut olla vauhdikkaampi, mutta silti saimme kympin. Rini alkoi jo puolessa välin matkaa ennakoimaan pysähtymistä, se tosin osasi pysähtyä hyvin eteeni ja siitä mennä nätisti sivulle. Olin tosi tyytyväinen.

Muuten liikkeet menivätkin oikein mallikkaasti, ei valittamista. Hyvillä mielin voi lähteä viralliseen kokeeseen parin viikon päästä. Nyt pitää vaan treenata sitä, ettei palkkaa (seuraamisesta en tosin jätä sitä pois kuin vasta sitten kokeessa, kun se sujui noin hyvin) ihan kaikesta, ja pitää hioa lisää jääviä liikkeitä. Rini sai työn päätteeksi ansaitsemansa nakin, illalla odottaa iso annos ruokaa nakkien kera ja omenankin kämppis Rinille lupasi palkkioksi hienosta suorituksesta.

Mari ja Wallu olivat meitä kannustamassa kokeessa, Rini sai treenin päätteeksi riehua Wallun kanssa. Molemmat vetivät onnessaan riemurinkiä kentällä, Rini veti sellaista hepulia, ettei sillä ollut korvia. Vaan oli neiti ilonsa ansainnut :) Mari kuvasi koetusta kameralla, mun pitää katsella, saako siitä mitään selvää: mun kameran videokuvaus on tunnetusti vähän huono, jos sillä zoomailee...

mamma: *haukottelee ja kääntää kylkeä sängyllä aamulla*
minä: *loikkaa sängylle häntä heiluen* Mamma nouse ylös, päivä on jo pitkällä, mulla on nälkä ja kiire ulos, ylös ylös hop HOP!
mamma: yyyyymmmmhhhh... *kääntää taas kylkeä*
minä: MAAAAAAMMMMAAAAAAAAA!
mamma: Hyi Rini sie haiset pahalle!

On mulle sentään aiemmin osattu aamulla hyvää huomenta sanoa ilman, että tarttee alkaa haukkua pahanhajuiseksi!

Päivän mittaan mamma ei jaksanu enää haistella "löyhkää", joten mut huijattiin taas kylppäriin ja heitettiin ammeeseen.


Maaammmaaaaa, täällä on märkää ja liikaa vettä! Päästä mut pois!


Nyt oon IHAN litimärkä. Tahtoo pois heti.


Iimi ei tykkää yhtään kylpemisestä...


Sohvalla makaaminen korvat pystyssä sen sijaan on hyvin mieluista. Kylvyn ja pyllyhepuloinnin jälkeen uni taas maistui.

Raparallien kuvaajat olivat selvästi nähneet, että tässä on pikajuoksun tulevaisuuden toivo: